Sunnuntai. Vaikkakaan päivillä ei ole ollut enää hetkeen mitään merkitystä. Joka päivä sitä vain odottaa yhtä ja samaa asiaa.. Kyllikin syntymistä. Viikkoja on kasassa 38+3 eli laskettuun aikaan on reilu viikko. Päivät ovat menneet rauhallisesti ulkoillen, nukkuen ja jonkin verran itseäni hemmotellen. Hemmotteluhetkiin kuului Hannalta nimipäivälahjaksi saatu jalkahoito sekä Jannen äitienpäiväinen kasvohoitolahjakortti. Lisäksi kävin vielä istumassa kampaajalla. Kolmen tunnin sijasta Marita istutti minua penkissä tällä kertaa vain kaksi tuntia. Siitä syystä ehtikin käydä mutkan kaupungilla. Jotain pientä askarreltavaa kuten joulukorttitarpeet tarttuivat mukaan. Onhan nyt jo lokakuu..

 

Yöt ovat olleet vaihtelevaisia. Joka ilta jänittää, saako yöllä nukuttua. Viime yö meni hyvin, toissa yö ei. Ompa pari kertaa käynyt niinkin, että olen herännyt kolmelta ja seuraavan kerran uni on palannut seitsemältä aamulla. Ihan joka päivä ei ole sitten pystynyt univajetta ottamaan kiinni, kun on ollut sovittuja juttuja. Ne pökkyräiset päivät ovat olleet suhteellisen kauheita. Onneksi on Janne, jonka ymmärrys ja apu on korvaamatonta.

 

Viikonloppu ollaan oltu visusti sisätiloissa. Vernerillä nousi perjantai-iltapäivänä kuume. Parhaimmillaan asteita on mitattu 39,9. Tämä päivä näyttää hiukan lupaavammalta. Aamulla kuumetta oli vielä 39,4, mutta yhdellä lääkityksellä se on pysynyt hyvin aisoissa. Huomenna sitten lääkäriin, jos ei tauti hellitä. Ettei vain olisi korvatulehdus. Korvia kun pikku ukko ei ole koskaan aiemminkaan valitellut, vaikka tulehdus on ollut.

 

Hyvin Verneri on kaikesta huolimatta jaksanut. Pallon heittely on ollut ykkösjuttu. Syöminenkin on hetkittäin sujunut hienosti. Vesi- ja mehumukeja on joka huoneessa. Juomista ollaan saatu hiukan lisättyä pilleillä. Tuskin sekään jippo ikuisuusia tehoaan säilyttää. Nyt pikku mies nukkuu päiväunia, vaikka pitkään huoneesta kuului isoäänistä protestointia nukkumista vastaan. "Ei nuku Velneli!". Lopulta uni voitti taistelun.