Jotain tännekin..

 

Olen ollut jo jonkin aikaa kotosalla sairaslomalla. Äitiysloman alkuun on vielä hetki. 18.9. se sitten alkaa. Viikkoja on kertynyt jo mukavasti, 32 ja risat. Sen kyllä huomaa.. Kyllikki on jo asettautunut tulosuuntaan. Melkoisen vikkelä on tämä kaveri. Potkuja potkun perään. Omien muistelmien mukaan ei Verneri ollut ihan yhtä tuhukas. Liikkeet ovat osittain kivuliaita. Nukkuminen on hankalaa. Milloin kipeytyvät lonkat, milloin selkä. Kovin suuria ponnistuksia ei enää pysty tekemään. Kotityötkin jakautuvat tasaisesti viikon jokaiselle päivälle. Siksipä tuntuukin, että koskaan ei ole valmista. Onneksi loppu jo häämöttää.

 

Verneri on alkanut juttelemaan kovasti. Uusia sanoja tulee useampi per päivä. Tämän päivän saldo on Muumi, Muumi-pappa, poika, iihahaa, vettä ja kiivetä. Kohta ukkeli porisee ihan täysillä :) Pientä uhmaa on taas pienen tauon jälkeen havaittavissa. Taisteluja käydään päivittäin. Näiden taisteluiden tuloksena ovat mm. pipo ja hanskat alkaneet pysyä pihalla siellä misä pitääkin. Yksi kauppareissu piti jättää väliin ja homma selvisi sillä. Tätäkään ongelmaa ei ole ollut päiväkodissa. Samantien äidin tai iskän ilmestyessä poikaa hakemaan, lentelivät hanskat hiekkaan. Semmoinen epeli. Kieltämättä toisinaan uhmakohtaukset käyvät hermoille. Palkintona on kuitenkin onnistuminen ja jatkon helpottuminen.

 

Elämä on rauhoittunut pitkälti kotiin. Janne on ollut jo useamman viikon "lomilla" töistä. Toisaalta olemme touhuilleet paljolti omia puuhia. Janne on tehnyt pihaa, mihin minusta ei enää ole aikoihin ollut kaveriksi. Itse olen viime ajat keskittynyt ratsastusseuran juttuihin. Ompahan päälle jotain tekemistä, ettei masennus pääse yllättämään.. Yhdet historiamme suurimmat estekisat ovat onnellisesti takana ja tulevaisuuden suunnittelu on hurjassa vauhdissa. Onneksi aktiivisia touhuajia on ilmaantunut meidän "vanhojen" kaveriksi.

 

Nyt pesulle ennen BB:tä.