Lähes joka teksti alkaa täällä kauhistelemalla pitkää väliä kirjoituksissa.. Nyt välissä on vilahtanut juhannus, Vernerin 2-vuotissynttärit ja monta muuta juttua. Vettä on ehtinyt sataa monta litraa. Töissä olen ehtinyt rehkiä itseni puhki monasti. Selkä on oikkuillut ja taas rauhoittunut. Maha on kasvanut. Janne on tehnyt pihalla monta asiaa. Siirtänyt veljensä kanssa vallikivimuurin oikeaan paikkaan ja suunnitellut, jopa hiukan jo toteuttanutkin, omiaan ja pihasuunnittelijan visioita. Hyvä siitäkin tulee.

 

Verneri on ollut Muhoksen mummolassa hoidossa lähes koko heinäkuun. Pientä lomaa pienelle päiväkodista. Vielä viikko jäljellä. Mielellään on pikku mies aamusta lähtenyt äitin auton kyytillä mummolaan. "Pappa tuolla! Pappa auto!", kuuluu takapenkiltä aina, kun käännymme "isolta" tieltä mummolaan päin. Sanavarastoon kun ei vieläkään mummo kuulu. Äitinä kuulemma mummoa päivän kutsuu. Siis silloin, kun minä en ole paikalla. Oikean äidin ollessa lähettyvillä mummo on 'tuo'.

 

Uusimpia Vernerin sanoja ovat kone (=tietokone). Se vaan lipsahti yhtäkkiä kyläreissulla Iitu-tätin ja Mauri-setän luona. Taisivat Iitu ja Janne jutella mokkuloista ja muista koneeseen liittyvistä asioista. Yhtäkkiä pikku suusta kuului "kone". Siitä lähtien on ollutkin puheissa äitin konetta, isän konetta, ei äitin konetta, ei isin konetta. Eilen illalla nukkumaanmenoaikaan katselimme Vernerin kanssa lelukuvastoa. Sieltä poika osoitteli tietty piipaa-autot, pappa-autot, isi autot, äiti autot ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä "minun auto". Sana minun on se uusin juttu. Sitä Verneri käytttää vielä hiukan arastellen.

 

Kello on paljon. Harvinaista, etten jo nuku tähän aikaan. Täytyy korjata tilanne. Huomenna vielä lyhyt päivä töissä. Sitten päivä lepoa ja takaisin töihin.