Viime viikon keskiviikkona lähdettiin reissuun. Ylivieskan Kärkkäisen kautta ajettiin Ylihärmään Härmän kuntokeskukseen, missä asustettiin kaksi yötä. Ne olivat Vernerin ensimmäiset hotelliyöt. Ihan ensimmäisenä siirreettiin Vernerin lisävuode Jannen ja mun sängyn väliin, jotta saatiin aikaiseksi superleveä sänky ja minimoitiin poijan tippumisriski.

Härmässä aika kului kylpylässä, pallomeressä, ulkoillessa, syödessä ja löhäillessä. Verneri käyttäytyi hienosti joka tilanteessa. Torstaina käytiin mutka Powerparkissa. Siellä oli paljon ihmettelemistä pikku miehelle, ehkä hiukan vanhemmillekin. Janne kävi korkeanpaikankarussellissa ja me Vernerin kanssa autokarusellissa. Poika oli niin tomerana kyytissä etupenkillä eikä pelännyt ollenkaan. Minua hiukan jännitti takapenkillä.. Oi niitä aikoja, kun itsekin kiersin kaikki huvipuiston ja tivolin laitteet. Se on mennyttä aikaa se.

Perjantaina jatkettiin matkaa Teuvalle Marjo-siskon perheen luo. Siellä oltiin sunnuntaihin asti. Verneriä viihdyttivät täti ja tätin mies, Sakke-serkku ja Aaro-serkku, pienet kissanpennut, trampoliini, hiekkalaatikko, valtava piipaa-autokokoelma ja kaikki muut leikut. Lauantaina käytiin Kristiinankaupungissa. Ensin kierrettiin autoilla pieniä kujia ja ihasteltiin vanhoja puutaloja. Sitten päästiin itse asiaan eli shoppailemaan. Kovasta yrityksestä huolimatta löysin itselleni vain kolmet sukat. Janne jatkoi Kärkkäistyylillä ja osti itselleen vaatetta. Joskus näinkin päin.

Marjo loihti pöytään joka päivä ihania ruokia ja herkkuja. Yhtenä iltana miehet grillasivat. Puntarille on turha nyt mennä. Neuvolassa saa varmasti tarpeeksi aiheesta kuulla. Tuskin reilun kilometrin mittainen pururatalenkkikään pelasti tilannetta yhtään. Vernerin vauhdilla kun edettiin. Pikku mies käveli koko matkan eikä suostunut kärryihin hetkeksikään. Käveliväthän kaikki muutkin. Illalla uni tulikin aika sukkelasti.

Mukava oli reissu. Pitkä kotimatkakaan ei ollut hankala. Päinvastoin Verneri viihdytti itse itseään lähinnä unirääpyllä ja tutilla koko tulomatkan. Viitisen tuntia ajeltiin parillä pysähdyksellä ilman kiukutteluja. Kotiin päästyämme oli Vernerillä suu isosti hymyssä. Kaikki rakkaat omat leikut piti koluta läpi ennen yöunia.