Eipä ole täällä tullut mainittua Kyllikistä mitään. Olen siis raskaana. Raskausviikkoja on nyt 20+5 eli puolessa välissä jo mennään. Tänään oli rakenneultra. Kaikki näytti olevan pikkuisella hyvin. Isoveljelleen ruudun välityksellä vilkutteli. Vaikkakaan Verneri ei jutun juonta ymmärtänyt ollenkaan. Alku ihmetyksen jälkeen alkoi vaan kiusaamaan isäänsä. Taitaa poika ymmärtää tilanteen vakavuuden vasta, kun pikkuinen on masusta ulos tullut. Mutta että Kyllikki. Eipä ollutkaan. Poikahan se tietty. Eipä pääse mummot vieläkään ostelemaan röyhelömekkoja ja ompelemaan kukkakankaista juttuja.

 

Raskaus on mennyt hyvin. Pääosin jopa huomaamatta. Työ ja Verneri vaikuttavat siihen paljon. Ei ehdi niin paljoa miettimään asiaa. Pahoinvointia ei voi sanoa olleen ollenkaan. Tai jos joskus jotain oli, niin hyvin vähän. Matala verenpaine puolestaan välillä muistuttelee masukista. Sellaista vaivaa ei Verneriä odottaessani ollut. Ehdin jo luulla, että paineet ovat palautuneet kohdalleen, kun vaiva hävisi pariksi, kolmeksi viikoksi. Viikonloppuna se taas kuitenkin alkoi. Onneksi sen kanssa selviää.