Lämmintä on ollut muutaman päivän muuallakin kuin untuvapeiton alla. Tänään lämpömittarin lukema kohosi varjossa parhaimmillaan 24,5 asteeseen. Harvinaista herkkua näin vapun aikoihin tälläiset kelit. Aurinko yhdistettynä hellelukemiin on saanut jopa minutkin virkistymään ;) Puutarhakalusteita olen Tehopessyt, hionut ja tälle päivää kertaalleen käsitellyt. Janne oli kaverina jonkin verran. Ihanaa pintaa sai aikaiseksi Tikkurilan uutuustuottella nimeltä Ulkovaha, sävynä saksanpähkinä. Jospa se olisi öljyjä kestävämpi. Mutta takuulla sitä tuotetta suosittelen muillekin.

 

Tänään käytiin jälleen kaupungissa. Nyt oli koko pieni perhe mukana. Reissun pääsyy oli Vernerin kenkäpula. Kahdet kivat kengät poijalle löydettiin ja muutamat shortsit. Uusi aurinkovarjo ostettiin myös. Edellinen on muutaman vuoden käytössä haalistunut rumaksi. Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä Amarillossa. Nämä ravintolasyömiset pikkasen jänskättävät, kun Verneri on mukana. Tällä kertaa jännitys oli turhaa. Poika söi lihapullia ja ranskalaisia todella hyvin, eikä pitkä odotus ruuan tilaamisen ja pöytään saapumisen välillä aiheuttanut pahempaa kohtausta. Huomenna luultavasti ravintolaruokaa kokeillaan uudestaan, kun käymme Vernerin isomummulla kylässä. Alustavasti sovimme, että käymme Limingan paikallisessa ravintolassa syömässä äitienpäivälounaan vähän etukäteen.

 

Mikko ja Virve kävivät eilen kylässä. Miehet paistoivat ensimmäiset piffit ja makkarat uudella kaasugrillillä. Pientä opiskelua vaatii vielä muutos hiiligrillin käytöstä kaasugrilliin.. Pihvit eivät olleet ihan niin ihania kuin olisivat voineet olla. Tai ehkä se vika olikin rouvan valitsemassa lihassa.. Paljon mahdollista. Naapurista tuli pikku vieras Milla (5 v) sopivasti ruoka-aikaan leikkimään Vernerin kanssa hiekkalaatikolle. Verneri sai samalla neitiseuraa ruokapöytään. Siitähän pikku mies oli mielissään. Kuten myös leikkikaverista.

 

Vappupäivänä heräämisen ja aamutohinoiden jälkeen ajeltiin kylälle ensin jonottamaan jätskejä ja sitten odottelemaan perinteistä moottoripyöräkulkuetta saapuvaksi. Oli siinä Vernerillä ihmettelemistä, kun pyörät alkoivat lipua kylälle. 1000 ei varmaan ole kaukainen veikkaus kulkueeseen osallistuneista pyöräilijöistä. Poika seurasi hiljaa ja tarkasti koko kulkueen ohiajon. Sitten iskikin väsykiukku.

 

Pikku pikku päikkärit Verner ehti ottaa automatkalla Iitu-tätin ja Mauri-kummituksen luo. Perille päästyämme ei uni poijalla enää jatkunut. Oli paljon muuta mielenkiintoisempaa touhuttavaa. Iitu oli loihtinut ruuaksi ihanaa risottoa. Ihan oikeaa sellaista. Ruuan ja kahvien jälkeen lähdimme pihalle katsastamaan Maurin uuden mönkijän. Siitäkös Verneri oli haltioissaan. Hiekkalaatikkoreissun jälkeen poika pääsi jopa liikkuvan mönkijän kyytiin. Se oli Verneristä mukavaa, ääneen nauroi melkein koko matkan.