Verneri aloitti jo viime viikolla keskiviikko-torstain välisen yönä. Aamulla löytyi sängystä pikku mies ja oksennus. Verneri ei ollut herännyt koko toimenpiteeseen. Siitä se sitten alkoi ihan toen teolla. Torstai taisi mennä suht vähillä ripuleilla. Perjantaina tahti kiihtyi. Mummo oli saanut siivoilla useammat oksennukset lattioilta. Itsehän olin viiteen asti töissä inventoimassa. Kotiuduttuani oksensi myös Janne. Seuraavana yönä aloitti mummo. Ainut taudilta selvinnyt olin minä. Pienenä kompromissina sain sentään kunnon nuhan.

 

Jannen ja mummon tautipätkä jäi suht lyheksi. Olo ei tietenkään heti normaliiksi palannut. Verneri vielä ripuloi. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa. Lääkärissä ei olla vielä käyty. Monenlaista kommenttia on annettu. Yhteyttä on otettu yksityiselle puolelle, yhteispäivystykseen sekä oman kunnan tk:hon. Yhteispäivystyksestä ainoastaan kehotettiin ehdottomasti menemään omalle lääkärille, mutta eivätpä sitten huolineetkaan. Poika kun on suht pirteä, jaksaa touhuta ja syönytkin on aika hyvin. Tunti on ollut pisin aika, minkä ruuat ovat mahassa pysyneet. Kai siinä jotain tärkeitä aineita ehtii jo jonkin verran imeytyä elimistöön. Nestettä ollaan tarjottu koko ajan, välillä juotto on tapahtunut pakottamallakin. Varsinkin kun kyseessä on ollut lääkejuoman juotto.

 

Toivottavasti Verneri pian paranee ja pääsee päiväkotiin. Mummo on kyllä luvannut loppu viikon poikaa tarvittaessa hoidella, jotta pääsen töihin.