Pikku Kakkosen jälkeen houkuttelin miehet lenkille. Siis ihan oikeasti kävelemään hiukan pidemmästi. Ennen tätä vaihdettiin Vernerin vaippa uusiin boksereihin, joita tänään ostettiin kahdet kappaleet. Ennen kupun (eli puvun) pukemista lirahti ensimmäinen pissa housuihin. Eikus pesun kautta toiset kappaleet jalkaan ja urheasti pihalle. Urheiluhetken tarkoitus selvisi siinä sivussa. Suuntasimme Sokkarille boksereiden ostoon.

 

Ennen kauppaan pääsyä alkoi selkä ikävästi kipuilla. Kaupasta löytyi onneksi muutamat bokserit. Pussillinen ihan. Treenailu voi siis Vernerin kanssa jatkua. Tähän asti reissua oltiin pysytty kuivilla. Matka jatkui kohti kotia. Puolessa välissä kotimatkaa yllätti pissa. Hetkeä ennen Janne oli ehdotellut poijalle pissatuokiota tien varressa. Ei kelvannut. Vahinkojen kauttahan sisäsiisteys opitaan.. Pienen keskustelutuokion ja miettimisen jälkeen pikku ukko suostui alkamaan liikkua kohti kotia.

 

Vauhti oli jo tässä vaiheessa melkoista matelua, kiitos minun. Jokainen askel sattui alaselkään. Kipu vaan yltyi. Matka tuntui loputtomalta. Onneksi se ei ollut sitä. Eipä taida tulla enää lähdettyä reippailemaan. Pitänee uskoa, ettei mopolla mahottomia kykene. Tympeäähän se on, mutta ohimenevää. Täytyy tyytyä nyt vaan syömään herkkuja ja ottamaan rauhallisesti.

 

Pitäkääs peukkuja Vernerin kuivaharjoitteluun!

 

 

Jotain tännekin..

 

Olen ollut jo jonkin aikaa kotosalla sairaslomalla. Äitiysloman alkuun on vielä hetki. 18.9. se sitten alkaa. Viikkoja on kertynyt jo mukavasti, 32 ja risat. Sen kyllä huomaa.. Kyllikki on jo asettautunut tulosuuntaan. Melkoisen vikkelä on tämä kaveri. Potkuja potkun perään. Omien muistelmien mukaan ei Verneri ollut ihan yhtä tuhukas. Liikkeet ovat osittain kivuliaita. Nukkuminen on hankalaa. Milloin kipeytyvät lonkat, milloin selkä. Kovin suuria ponnistuksia ei enää pysty tekemään. Kotityötkin jakautuvat tasaisesti viikon jokaiselle päivälle. Siksipä tuntuukin, että koskaan ei ole valmista. Onneksi loppu jo häämöttää.

 

Verneri on alkanut juttelemaan kovasti. Uusia sanoja tulee useampi per päivä. Tämän päivän saldo on Muumi, Muumi-pappa, poika, iihahaa, vettä ja kiivetä. Kohta ukkeli porisee ihan täysillä :) Pientä uhmaa on taas pienen tauon jälkeen havaittavissa. Taisteluja käydään päivittäin. Näiden taisteluiden tuloksena ovat mm. pipo ja hanskat alkaneet pysyä pihalla siellä misä pitääkin. Yksi kauppareissu piti jättää väliin ja homma selvisi sillä. Tätäkään ongelmaa ei ole ollut päiväkodissa. Samantien äidin tai iskän ilmestyessä poikaa hakemaan, lentelivät hanskat hiekkaan. Semmoinen epeli. Kieltämättä toisinaan uhmakohtaukset käyvät hermoille. Palkintona on kuitenkin onnistuminen ja jatkon helpottuminen.

 

Elämä on rauhoittunut pitkälti kotiin. Janne on ollut jo useamman viikon "lomilla" töistä. Toisaalta olemme touhuilleet paljolti omia puuhia. Janne on tehnyt pihaa, mihin minusta ei enää ole aikoihin ollut kaveriksi. Itse olen viime ajat keskittynyt ratsastusseuran juttuihin. Ompahan päälle jotain tekemistä, ettei masennus pääse yllättämään.. Yhdet historiamme suurimmat estekisat ovat onnellisesti takana ja tulevaisuuden suunnittelu on hurjassa vauhdissa. Onneksi aktiivisia touhuajia on ilmaantunut meidän "vanhojen" kaveriksi.

 

Nyt pesulle ennen BB:tä.

 

 

Lähes joka teksti alkaa täällä kauhistelemalla pitkää väliä kirjoituksissa.. Nyt välissä on vilahtanut juhannus, Vernerin 2-vuotissynttärit ja monta muuta juttua. Vettä on ehtinyt sataa monta litraa. Töissä olen ehtinyt rehkiä itseni puhki monasti. Selkä on oikkuillut ja taas rauhoittunut. Maha on kasvanut. Janne on tehnyt pihalla monta asiaa. Siirtänyt veljensä kanssa vallikivimuurin oikeaan paikkaan ja suunnitellut, jopa hiukan jo toteuttanutkin, omiaan ja pihasuunnittelijan visioita. Hyvä siitäkin tulee.

 

Verneri on ollut Muhoksen mummolassa hoidossa lähes koko heinäkuun. Pientä lomaa pienelle päiväkodista. Vielä viikko jäljellä. Mielellään on pikku mies aamusta lähtenyt äitin auton kyytillä mummolaan. "Pappa tuolla! Pappa auto!", kuuluu takapenkiltä aina, kun käännymme "isolta" tieltä mummolaan päin. Sanavarastoon kun ei vieläkään mummo kuulu. Äitinä kuulemma mummoa päivän kutsuu. Siis silloin, kun minä en ole paikalla. Oikean äidin ollessa lähettyvillä mummo on 'tuo'.

 

Uusimpia Vernerin sanoja ovat kone (=tietokone). Se vaan lipsahti yhtäkkiä kyläreissulla Iitu-tätin ja Mauri-setän luona. Taisivat Iitu ja Janne jutella mokkuloista ja muista koneeseen liittyvistä asioista. Yhtäkkiä pikku suusta kuului "kone". Siitä lähtien on ollutkin puheissa äitin konetta, isän konetta, ei äitin konetta, ei isin konetta. Eilen illalla nukkumaanmenoaikaan katselimme Vernerin kanssa lelukuvastoa. Sieltä poika osoitteli tietty piipaa-autot, pappa-autot, isi autot, äiti autot ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä "minun auto". Sana minun on se uusin juttu. Sitä Verneri käytttää vielä hiukan arastellen.

 

Kello on paljon. Harvinaista, etten jo nuku tähän aikaan. Täytyy korjata tilanne. Huomenna vielä lyhyt päivä töissä. Sitten päivä lepoa ja takaisin töihin.

Viime viikon keskiviikkona lähdettiin reissuun. Ylivieskan Kärkkäisen kautta ajettiin Ylihärmään Härmän kuntokeskukseen, missä asustettiin kaksi yötä. Ne olivat Vernerin ensimmäiset hotelliyöt. Ihan ensimmäisenä siirreettiin Vernerin lisävuode Jannen ja mun sängyn väliin, jotta saatiin aikaiseksi superleveä sänky ja minimoitiin poijan tippumisriski.

 

Härmässä aika kului kylpylässä, pallomeressä, ulkoillessa, syödessä ja löhäillessä. Verneri käyttäytyi hienosti joka tilanteessa. Torstaina käytiin mutka Powerparkissa. Siellä oli paljon ihmettelemistä pikku miehelle, ehkä hiukan vanhemmillekin. Janne kävi korkeanpaikankarussellissa ja me Vernerin kanssa autokarusellissa. Poika oli niin tomerana kyytissä etupenkillä eikä pelännyt ollenkaan. Minua hiukan jännitti takapenkillä.. Oi niitä aikoja, kun itsekin kiersin kaikki huvipuiston ja tivolin laitteet. Se on mennyttä aikaa se.

 

Perjantaina jatkettiin matkaa Teuvalle Marjo-siskon perheen luo. Siellä oltiin sunnuntaihin asti. Verneriä viihdyttivät täti ja tätin mies, Sakke-serkku ja Aaro-serkku, pienet kissanpennut, trampoliini, hiekkalaatikko, valtava piipaa-autokokoelma ja kaikki muut leikut. Lauantaina käytiin Kristiinankaupungissa. Ensin kierrettiin autoilla pieniä kujia ja ihasteltiin vanhoja puutaloja. Sitten päästiin itse asiaan eli shoppailemaan. Kovasta yrityksestä huolimatta löysin itselleni vain kolmet sukat. Janne jatkoi Kärkkäistyylillä ja osti itselleen vaatetta. Joskus näinkin päin.

 

Marjo loihti pöytään joka päivä ihania ruokia ja herkkuja. Yhtenä iltana miehet grillasivat. Puntarille on turha nyt mennä. Neuvolassa saa varmasti tarpeeksi aiheesta kuulla. Tuskin reilun kilometrin mittainen pururatalenkkikään pelasti tilannetta yhtään. Vernerin vauhdilla kun edettiin. Pikku mies käveli koko matkan eikä suostunut kärryihin hetkeksikään. Käveliväthän kaikki muutkin. Illalla uni tulikin aika sukkelasti.

 

Mukava oli reissu. Pitkä kotimatkakaan ei ollut hankala. Päinvastoin Verneri viihdytti itse itseään lähinnä unirääpyllä ja tutilla koko tulomatkan. Viitisen tuntia ajeltiin parillä pysähdyksellä ilman kiukutteluja. Kotiin päästyämme oli Vernerillä suu isosti hymyssä. Kaikki rakkaat omat leikut piti koluta läpi ennen yöunia.

Vernerillä on vain kahdenlaisia autoja. Tai oikeastaan viime päivinä kuvioihin on tullut kolmas malli, isi auto. Kaikki muut ovat joko pappa-autoja tai piipaa-autoja. Pappa-autoja ovat kaikki isot rekat ja kuorma-autot, koska Muhoksen pappalla on iso Scania. Lisäksi pappa-autoja ovat maasturit. Putaan mummolla on sellainen ja nuori herra kun ei mummoa vielä osaa sanoa, nii tottakai se on sitten pappan auto.

 

Piipaa-autoilla on tietty vilkut katolla. Poliisiautot, paloautot, ambulanssit ja muuten vaan vilkut katolla ajelevat autot. Verneri kyllä huomaa vilkut. Toisinaan äitillä menee pidempään havaita moiset systeemit. Aikaisessa vaiheessa sukupuolien väliset mielenkiinnon kohteet oikeasti muotoutuvat. Ja täysin ilman painostusta.

 

Sana 'nii' on tullut Vernerin sanavarastoon muutama päivä sitten. Sillä poika tarkoittaa myönteistä vastausta kuten kyllä. Sana vaan tulee niin ihanan tomerasti, että se hymyilyttää joka kerta.

Eipä ole täällä tullut mainittua Kyllikistä mitään. Olen siis raskaana. Raskausviikkoja on nyt 20+5 eli puolessa välissä jo mennään. Tänään oli rakenneultra. Kaikki näytti olevan pikkuisella hyvin. Isoveljelleen ruudun välityksellä vilkutteli. Vaikkakaan Verneri ei jutun juonta ymmärtänyt ollenkaan. Alku ihmetyksen jälkeen alkoi vaan kiusaamaan isäänsä. Taitaa poika ymmärtää tilanteen vakavuuden vasta, kun pikkuinen on masusta ulos tullut. Mutta että Kyllikki. Eipä ollutkaan. Poikahan se tietty. Eipä pääse mummot vieläkään ostelemaan röyhelömekkoja ja ompelemaan kukkakankaista juttuja.

 

Raskaus on mennyt hyvin. Pääosin jopa huomaamatta. Työ ja Verneri vaikuttavat siihen paljon. Ei ehdi niin paljoa miettimään asiaa. Pahoinvointia ei voi sanoa olleen ollenkaan. Tai jos joskus jotain oli, niin hyvin vähän. Matala verenpaine puolestaan välillä muistuttelee masukista. Sellaista vaivaa ei Verneriä odottaessani ollut. Ehdin jo luulla, että paineet ovat palautuneet kohdalleen, kun vaiva hävisi pariksi, kolmeksi viikoksi. Viikonloppuna se taas kuitenkin alkoi. Onneksi sen kanssa selviää.

Eilen se alkoi. Loma. Kokonaiset kaksi viikkoa sitä kestää. Eilisen kiireisen työpäivän ja poijan päikkäreiltä heräämisen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Rinteen mummolaa. Välillä pysähdyttiin moikkaamassa Ellua, Samia, Elmeriä ja Ellun tätiä joenrantamökillä. Kahvit juotiin ja matka jatkui kohti mummolaa. Verneri jäi mummon ja papan luo hyvillä mielin. Alkoi huutelemaan heiheit jo ennen kuin ehdittiin Jannen kanssa saada kengät jalkoihin. Poika jäi yöksi vanhuksille.

 

Kauppa- ja leffanhakureissun jälkeen ajeltiin kotiin. Minä ehdin maalata yhden pätkän terassin aitaa ennen Mikon ja Virven tuloa. Miehet alkoivat samantien lämmittelemään grilliä. Grillimestari Janne kypsytteli grillissä täytettyjä pekoniin käärittyjä sieniä, vartaita, vihanneksia, kanavartaita ja lisukkeeksi tomaattia ja ananasta. Mahat täyttyivät niin, ettei jälkkärijätskiä enää jaksettu syödä. Syömisen jälkeen katsottiin elokuva Sooloilua. Sitä Janne ei suostunut lähteä teatteriin katsomaan, mutta lupasi vuokrata dvd:n, kunhan Ärrälle se ilmaantuisi. Nyt oli s hetki. Hyvä kuva. Hiukan piti ihan nyyhkiäkin..

 

Vieraiden lähdettyä käytiin vielä peltotiellä kävelylä. Kello oli jo aika paljon. Naapurin lehmät olivat tulleet yöksi ulos. Suloisia otuksia. Yksi tuli aidan viereen juttelemaan. Lähti mukaan lenkille niin pitkälle, kun aitaus antoi periksi. Hassu tapaus. Hiukkasen ehti jo pelottaa, että tulee aidasta läpi ja jatkaa meidän kanssa matkaa. Saunassa käytiin vielä lenkin jälkeen lämmittelemässä ja sitten nukkumaan. Nukuttiinkin puoli yhteentoista. Millon lie niin pitkään viimeksi..

 

Tänään maalattiin aita loppuun. Pikku päikkärien jälkeen lähdettiin hakemaan poikaa. Äiti oli tehnyt lihapullia ja pottumuussia. Verneri oli hiukan äiti- ja isävastainen. Onneksi sitä kesti vain hetken. Hyvin oli mennyt yöreissu makkaranpaistoineen ja muine touhuineen.

 

Kotona käytiin kääntymässä ja vaatteet vaihtamassa. Vastapainona mässäilylle lähdettiin pyöräilemään. Kirkkosaaren lenkki maisemareitteineen poljettiin. Eksyttiinpä sitten Jannen työkaverilla käymään. Siellä oli Tupperwarekutsut juuri loppuneet, joten se siitä reippailureissusta. Kahvit juotiin ja herkkuja syötiin. Taas. Löysipä Verneri itselleen kovasti mielenkiintoista tekemistä talon lasten leikuista. Parhaita paloja olivat leikkikamera äänineen, lapsiystävällinen kissa sekä polkutraktori pihalla. Sen kuulemma saa hakea meille, kun perheen poika on jo liian iso sillä ajelemaan. Verneri olisi halunnut sen mukaan samantien. Äitin poika.

Tämän päivän olin kotosalla poijan kanssa. Vernerillä nousi keskiviikkona päiväkodissa kuume ja sitä on sitten riittänyt. Labraan ja lääkäriin päästiin heti keskiviikkona. Korvatulehdushan siellä todettiin. Lääkäri määräsi lääkettä. Sitä ollaan syöty täysi kolmen päivän kuuri ja lisäksi Pandolia ja Buranaa vuorotellen neljän tunnin välein. Lääkkeen avulla kuume on pysynyt suht kurissa, jopa alle 39 asteen. Tänään kuumelääkkeet eivät ole tepsineet neljää tuntia ja kuume on hiponut 40 astetta välillä ylikin. Korkealla se oli jo keskiviikkonakin kyllä, yli 40. Eihän se sama ole lapsella kuin aikuisella, mutta pitäisihän senkin joskus laskea..

 

Tänään saatiin ilta-aika yksityiselle lääkärille Ouluun. Saldona uusi tehokkaampi ja pidempi lääkekuuri korviin. Poijan vasen korva oli märkää täynnä ja kuulemma puhkeamispisteessä. Ensimmäinen lääke ei ollut tehonnut ja siksi kuume on sahannut koko ajan. Toivottavasti lääke tehoaa. Kovassa kuumeessa Verneri on niin reppana pöhnänen. Lääkkeen vaikutuksen alaisena jaksaa kyllä touhuta ja höpöttää. Imuroitiinhan me tänään yhdessä koko talo. Minä oikealla edeltä, poika toisella suuttimella perässä.

 

Nyt Verneri on ehkä alkanut muodostamaan enemmän sanoja ja kahden sanan lauseita. Sana ehkä siksi, kun sanat eivät ole vielä täysin selviä. Kukka äiti, kakka äiti, koira haukku, tuossa jne. Tänään Ouluun ajettaessa edessä ajoi rekka-auto. Siitä poika sanoi pappa auto. Kaikki rekat ja kuormurit tulevat varmaan olemaan papan autoja ;)

 

Eilisen olin töissä Jannen äidin hoitaessa Verneriä. Naisteniltaa valmisteltiin koko päivä ja itse tapahtuma alkoi klo 18.30. Vieraita saapui arviolta 130. Se on pienelle kylälle iso määrä. Alkuperäinen rajamme oli 120, jota nostettiin kymmenellä. Loppupeleissä kukaan ei tiedä lopullista kävijämäärää, kun ilmoittautumisia tuli vielä ilmoittautumisajan umpeuduttua puhelimen vastaajaan. Monelle kyselijälle piti sanoa illan olevan täynnä.

 

Eroa viimevuotiseen tapahtumaan olivat työnäytökset. Tällä kertaa paikalla oli Tikkurilan esittelijä näyttämässä, miten Tunto ja Taika toimivat. Keskolta oli tapettiesittelijä, joka ei asiakkailta ehtinyt malliseinää tapetoida. Oma muurarimme muurasi Art Stonella hienon malliseinän. Lisäksi paikalla oli sisustusartesaaneja, edustajia, pankkilaisia tarjoamassa omia palveluitaan sekä omat talomyyjämme ja asennuspalvelun vetäjä. Pihasuunnitteluun antoi vinkkejä paikallinen pihasuunnittelija. Hän myös istutti kesäkukkia kenenkäs muun kuin minun ruukkuihin. Saimpas samalla kätevästi hienot istutukset.

 

Vielä pitäisi kaksi näyttöä naisteillasta kouluun tehdä. Ensin suunnitteluvaiheesta, sitten toteutuksesta. Itsellänihän nämä kaksi asiaa meni lähes koko ajan käsikädessä, joten jotain sovelluksia joutu paperiversioon auttamatta tekemään. On vaan koko koulu jäänyt kaiken muun kiireen tähden hiukan taka-alalle. Ensi viikolla on aloitettava taas kunnon rutistus, jotta saisin näytöt alta pois.

Tänään se taas nousi pintaan, kun ajelimme isomummulasta kotiin. Haave kuvata vanhoja, hylättyjä, autioita taloja. Ne vain jaksavat minua kiinnostaa. Tarinan kanssa olisi vielä parempi, mutta vaatisi aika paljon työtä sellainen. Kameraksi ei kuulemma kelpaisi nykyinen laite. Ehkä sellaisen paremman joskus hankinkin ja alan mielihaluani toteuttamaan. Tai sitten se jää vain haaveeksi.

Lämmintä on ollut muutaman päivän muuallakin kuin untuvapeiton alla. Tänään lämpömittarin lukema kohosi varjossa parhaimmillaan 24,5 asteeseen. Harvinaista herkkua näin vapun aikoihin tälläiset kelit. Aurinko yhdistettynä hellelukemiin on saanut jopa minutkin virkistymään ;) Puutarhakalusteita olen Tehopessyt, hionut ja tälle päivää kertaalleen käsitellyt. Janne oli kaverina jonkin verran. Ihanaa pintaa sai aikaiseksi Tikkurilan uutuustuottella nimeltä Ulkovaha, sävynä saksanpähkinä. Jospa se olisi öljyjä kestävämpi. Mutta takuulla sitä tuotetta suosittelen muillekin.

 

Tänään käytiin jälleen kaupungissa. Nyt oli koko pieni perhe mukana. Reissun pääsyy oli Vernerin kenkäpula. Kahdet kivat kengät poijalle löydettiin ja muutamat shortsit. Uusi aurinkovarjo ostettiin myös. Edellinen on muutaman vuoden käytössä haalistunut rumaksi. Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä Amarillossa. Nämä ravintolasyömiset pikkasen jänskättävät, kun Verneri on mukana. Tällä kertaa jännitys oli turhaa. Poika söi lihapullia ja ranskalaisia todella hyvin, eikä pitkä odotus ruuan tilaamisen ja pöytään saapumisen välillä aiheuttanut pahempaa kohtausta. Huomenna luultavasti ravintolaruokaa kokeillaan uudestaan, kun käymme Vernerin isomummulla kylässä. Alustavasti sovimme, että käymme Limingan paikallisessa ravintolassa syömässä äitienpäivälounaan vähän etukäteen.

 

Mikko ja Virve kävivät eilen kylässä. Miehet paistoivat ensimmäiset piffit ja makkarat uudella kaasugrillillä. Pientä opiskelua vaatii vielä muutos hiiligrillin käytöstä kaasugrilliin.. Pihvit eivät olleet ihan niin ihania kuin olisivat voineet olla. Tai ehkä se vika olikin rouvan valitsemassa lihassa.. Paljon mahdollista. Naapurista tuli pikku vieras Milla (5 v) sopivasti ruoka-aikaan leikkimään Vernerin kanssa hiekkalaatikolle. Verneri sai samalla neitiseuraa ruokapöytään. Siitähän pikku mies oli mielissään. Kuten myös leikkikaverista.

 

Vappupäivänä heräämisen ja aamutohinoiden jälkeen ajeltiin kylälle ensin jonottamaan jätskejä ja sitten odottelemaan perinteistä moottoripyöräkulkuetta saapuvaksi. Oli siinä Vernerillä ihmettelemistä, kun pyörät alkoivat lipua kylälle. 1000 ei varmaan ole kaukainen veikkaus kulkueeseen osallistuneista pyöräilijöistä. Poika seurasi hiljaa ja tarkasti koko kulkueen ohiajon. Sitten iskikin väsykiukku.

 

Pikku pikku päikkärit Verner ehti ottaa automatkalla Iitu-tätin ja Mauri-kummituksen luo. Perille päästyämme ei uni poijalla enää jatkunut. Oli paljon muuta mielenkiintoisempaa touhuttavaa. Iitu oli loihtinut ruuaksi ihanaa risottoa. Ihan oikeaa sellaista. Ruuan ja kahvien jälkeen lähdimme pihalle katsastamaan Maurin uuden mönkijän. Siitäkös Verneri oli haltioissaan. Hiekkalaatikkoreissun jälkeen poika pääsi jopa liikkuvan mönkijän kyytiin. Se oli Verneristä mukavaa, ääneen nauroi melkein koko matkan.

Verneri herätti minut vähän ennen puolta kasia. Nykyään herätys tapahtuu niin, että poika aukoo itse huoneensa oven ja tulee vetämään minut kädestä sängystä ylös. Poka esittelee taitoaan mielellään. Ihme kyllä siitä ei ole ollut mitään harmia esimerkiksi iltaisin nukkumaan menon aikaan. Poika jää nukkumaan niin kuin ennenkin.

 

Lauantaina käytiin vilkkaan työpäivän jälkeen Jannen kanssa shoppailemassa Kodin ykkösessä ja Kärkkäisellä. Koko reissu oli Jannen idea shoppailuineen kaikkineen! Verner oli sen aikaa Rinteen mummolassa hoidossa. Eipä kaupoista mitään erikoista löytynyt. Joitain keittiötarvikkeita, ilmapalloja ja Vekkulalle pipo sekä hanskat. Aika säälittävä saldo. Tai olisihan Marimekolla ollut kiva laukku ja Intersportilla hieno 12" pyörä.. Ferrari oli pyörän merkki ja hinta 299 €. Sinne siis jäi. Samoin laukku. Se pitää hakea joskus ihan itsekseen. Kauppakierrosten jälkeen ajettiin vielä torinrantaa syömään kesän ensimmäiset tötteröt.

 

Sunnuntaina lähdin sittenkin työporukan kanssa keilaamaan ja syömään. Mukavaahan siellä oli. Ruokakin oli todella hyvää. Sen reissun jälkeen vietiin punainen auto korjaamolle rekkulakäynnille. Tänään pitäisi lämmönsäätönappuloiden vaijerit muuttaa oikeille paikoilleen. Jospa se sitten olisi siinä.. Lenkkipäivä siis töihin. Että eikus hiukset saparolle, poika kärryihin ja menoksi!

 

 

Iltavuoro vaihtui lennosta. Karkasin työpalaverista sen kestettyä viisi minuuttia päästämään Jannen pelaamaan sulkapalloa. Palaveria ennen meillä oli tunnin mittainen rahoituskoulutus. Hyödyllistä asiaa, mutta kolmen viikon iltaputki, vaikkakin vasta puolessa välissä, alkaa jo vähitellen riittämään. Toivottavasti ensi listassa on enemmän aamuvuoroja.. Sunnuntaina olisi vielä työpaikan virkistysreissu. Mukava olisi mennä, mutta tuntuu pöhköltä olla taas pois kotoa. Viime viikollakin meni töiden jälkeen kaksi iltaa peräkkäin työpaikalla. Ehkä hiukan liikaa näin yhteen putkeen, vaikka hyödyllisen asian tähden molemmat.

 

Eiliset lastenvaatekutsut meni kai kivasti, vaikka itse olinkin koko päivän pienoisessa pöhnässä. Flunssa verotti jaksamista entisestään eikä olotila ollut paras mahdollinen. Tänään alkoi sekin tauti jo kait helpottaa. Nenä vuotaa murto-osan siitä, mitä se oli muutama päivä sitten ja kurkku on vielä jonkin verran kipeä. Voiton puolella kuitenkin. Nielunäytteen tulos oli negatiivinen. Jotain muuta kuin angiinaa siis käsitin.

 

Vaatekutsuille kutsutuista kaikki eivät päässeet paikalle, mutta väkeä oli silti mukavasti. Syödä olisivat saaneet enemmän, ettei itse kaikkea tarvitsisi ;) Rääppiäistenkin pito menisi väkisellä viikonlopulle eikä silloin enää olisi mitään rääpittävää. Miehiäkin oli mukana kaksi, omani ja Katrin. Hyvin näyttivät viihtyvän.

 

Vekkulalle tilasin Kirahveja-paidan ja punaiset polvihousut. Mummo tilasi poijalle ensin Paljon pitkiä satuloita-paidan, joka oli valitettavasti loppunut. Tilalle valitsin Asuntovaunuja-paidan. Ennestään Me&I:n valikoimasta meiltä löytyy oranssit polvihousut, Virnisteleviä sammakoita-paita sekä ruskea Rottakarkkipaita ja -hattu. Ihania kaikki. Itselleni sain luvan tilata ensi kuussa myös jotain kivaa.. Vihreää ja valkoista.

 

Tekisi kovasi mieli saada kotiin jotain uutta ja raikasta. Edes verhot. Töihin on tullut paljon uusia ihania tapettimalleja, joita selatessa vilisee jokainen huone vuorollaan silmissä. No ei me nyt tapetteja laiteta uusiksi. Ehkä verhoista olisi hyvä aloittaa. Huonekaluihinkaan ei kannata nyt satsata. Keittiön pöytä on enää ainoana irtokalusteena uusittavien listalla, mutta sen totetutus menee vielä muutaman vuoden päähän ihan käytännön syistä. Keittiön kiinteät kalusteet voisin laittaa vaikka heti vaihtoon, samoin kaikki talon laatat (lukuunottamatta ykkösvessaa). Saahan sitä haaveilla. Toisaalta vedettömässä ja pölyävässä kodissa ei voisi tällä kokoonpanolla asua. Mutta eikö ne telkkarinkin keittiöremontit toteudu viikon, parin ulkomaanmatkan aikana. Kai ne keittiöfirmat matkatkin kustantavat.

 

Ihana, kun tälle kylälle on avattu kaksi uutta erikoisliikettä, leipomo ja kauneushoitola. Molempiin kävin eilen tutustumassa. Ensimmäisestä tarttui mukaani ohraleipä ja keksejä, toisesta meikkejä. Ehkä kuumakivihieronta tai joku muu hoito tulee vielä kokeiltua. Hienoa, että yrittäjät rohkenevat yrittää. Toivottavasti kuntalaiset ymmärtävät sitä myös arvostaa.

 

Nyt keittiön siivoukseen ja odottelemaan sulkapalloilijaa.

 

 

 

 

Verneri katselee lastenohjelmia ja mutustaa paahtoleipää. Aurinko paistaa ulkona. Vien Vekkulan kasiksi päiväkotiin. Sitten aloitan siivoamisen ja leipomisen. Illalla on Me & I-lastenvaatekutsut. Vieraita tulossa muutamia. Tarkka määrä selvinnee klo 18.00. Ihania vaatteita. Pari paitaa olen Vernerille jo aiemmin sieltä ostanut. Tänään taitaa tulla lisätilaus..

 

Eilen käytiin Rakentajamessuilla. Eihän siellä taaskaan mitään uutta ollut. Monta ilmalämpöpumppufirmaa, liian vähän sisustusta. Joka vuosi siellä on silti käytävä. Systeri oli Starkin osastolla esittelemässä Kirjovärin maaleja, vai liekkö niillä hienouksilla joku toinen nimi? Omat ostokset löytyivät melkein viimeiseltä pöydältä. Visapajan hienot puusta valmistetut pannunalusta, uunivuoan laskutaso ja kahvimitta ostettiin. Janne jaksaa ihmetellä, miksi haluan käydä messuilla joka vuosi. Tänä vuonna hän yritti jo hiukan pistää vastaan, mutta lähti lopulta mukaan. Joku juttu siinä on. Messuilla olen käynyt niin monena vuonna. Ja onhan siellä tuttujakin. Silloin tällöin jopa jotain uutta ja mielenkiintoistakin. Ja löytyihän hallin pihalta tuoreita iiläisen leipomon leipiä.

 

Nyt poijalle vaatetta päälle ja menoksi. Kello tikittää..

Reilu kuukausi on jälleen pompsahtanut aikaa eteen päin viime käynnistä täällä. Väliin on jäänyt monta tarinaa ja tapahtumaa.

 

Nyt mennään tässä. Viikot täyttyvät töistä. Ainakin se siltä tuntuu, kun putkeen on saanut useamman iltaviikon tehdä. Illalla ei oikein ehdi muuta kuin Vernerin kanssa hetken touhuta ja löhötä Jannen kanssa sohvalla. Että sellaista elämää. Töiden lisäksi on vielä ollut melkoisesti muuta pakollista iltaohjelmaa. Palaveria, koulutusta, ratsastusta. Siinähän menikin jo kolme iltaa niin, ettei ehtinyt pikku ukkoa yöunille olla silittelemässä. Jospa tämä kiire ja väsymys hellittäisi. Ei edes ihanan keväiset ilmat jaksa piristää. Päinvastoin. Sitä kun tietää, että nyt pitäisi olla pirteä ja reipas ja innokas, niin se se vasta lamaannuttaa. Jaksaa vielä vähemmän.

 

Tähän hetkellisesti (siitä kyllä pidän huolen) todella tasaiseen vaiheeseen sisältyy kuitenkin paljon ihania hetkiä, hymyjä. Milloin Verneri huutelee isolla äänellä äittii, milloin Janne siivoaa keittiötä. Vekkulan sanavarasto ei ole kasvanut pieneen hetkeen. Tällä hetkellä selvät sanat ovat kukka, kakka, pappa, isi (ihhi) ja äiti. Joitain uniikkeja lipsahduksia poijalta pääsee suusta harvemmin kuten tyhjä ja äiti tuli.

 

Päiväkoteilu on mennyt loistavasti. Verneri viihtyy ja sehän riittää. Joka aamu poika lähtee mielellään hoitoon. Jopa niinä aamuina, kun Verneri on pitänyt herättää, on poijan silmät kirkastuneet ja suu auennut innostuksesta kuullessaan hoitoon lähdöstä. Syömiset ovat poijalla jääneet päiväkodissa vähemmälle lukuunottamatta aamupuuroa, välipalapullia ja -jätskiä seka uunimakkaraa ja pottumuussia. Oikeita miesten ruokia siis. Onneksi kotona ruoka iltapäivällä uppoaa hyvään tahtiin. Päiväunet senkun pitenevät. Tällä viikolla kolme tuntia on mennyt rikki useampana päivänä. Ihmekkös iltanukuttelu on ollut hiukan työläämpää.. Elämämme ensimmäisessä vanheimpanillassakin pääsimme jo käymään. Oli mukava kuulla juttua pikkuisista. Lisää tarinoita on luvassa varhaiskasvatuskeskustelussa, johon saimme ajan ensi kuulle.

 

Pari, kolme viikkoa päiväkotikyyti on ollut yhtä kärryilyä. Kiitos ennen pääsiäistä tiltanneen autovanhuksen ja korjaamon miehien, jotka eivät pitäneet mitään kiirettä asian kanssa. Viitisen viikkoa auto seisoskeli korjaamon pihalla ja voitte vain kuvitella, miten se toisinaan kiristi pinnaa.. Hyväähän se lenkkeily tekee, mutta kaikkien menojen ja aikataulujen sovittaminen yhden auton varaan ei ollut helppoa. Keskiviikkona auto vihdoin kotiutui. Kylläpä se tuntuikin hyvältä. Koulutukseen ajaessani huomasin jotain häikkää puhaltimissa (vai mitä lie ovatkaan ne lämmintä ja kylmää puhaltavat laitteet). Kylmällä ja kuumalla sisään änkeytyi lämmintä ilmaa, kylmemmällä jopa kuumempaa kuin lämpimällä. Janne testaili seuraavana aamuna tohottimia työmatkalla ja huomasi korjaamon poikien tehneen jonkin asteisen kämmin. Lämmönsäätönupikasta vaihtui puhalluksen kohde ja puhalluksen kohde nupikasta lämpötila. Vielä siis yksi rekkulakorjaamokäynti ennen uuden auton hankintaa..

 

Ja jotainhan on myytävä, jotta uutta saa. Janne palaa kohta moottoripyörän luovutuksesta uudelle omistajalle. Sinne meni se Suzuki, enää yksi jäljellä. Pyörästä saadut rahat oli kyllä alunperin tarkoitus sijoittaa autokatosvarastoyhdistelmän rakentamiseen eikä uuteen vanhaa uudempaan autoon.

Verneri aloitti jo viime viikolla keskiviikko-torstain välisen yönä. Aamulla löytyi sängystä pikku mies ja oksennus. Verneri ei ollut herännyt koko toimenpiteeseen. Siitä se sitten alkoi ihan toen teolla. Torstai taisi mennä suht vähillä ripuleilla. Perjantaina tahti kiihtyi. Mummo oli saanut siivoilla useammat oksennukset lattioilta. Itsehän olin viiteen asti töissä inventoimassa. Kotiuduttuani oksensi myös Janne. Seuraavana yönä aloitti mummo. Ainut taudilta selvinnyt olin minä. Pienenä kompromissina sain sentään kunnon nuhan.

 

Jannen ja mummon tautipätkä jäi suht lyheksi. Olo ei tietenkään heti normaliiksi palannut. Verneri vielä ripuloi. Kuumetta ei ole ollut missään vaiheessa. Lääkärissä ei olla vielä käyty. Monenlaista kommenttia on annettu. Yhteyttä on otettu yksityiselle puolelle, yhteispäivystykseen sekä oman kunnan tk:hon. Yhteispäivystyksestä ainoastaan kehotettiin ehdottomasti menemään omalle lääkärille, mutta eivätpä sitten huolineetkaan. Poika kun on suht pirteä, jaksaa touhuta ja syönytkin on aika hyvin. Tunti on ollut pisin aika, minkä ruuat ovat mahassa pysyneet. Kai siinä jotain tärkeitä aineita ehtii jo jonkin verran imeytyä elimistöön. Nestettä ollaan tarjottu koko ajan, välillä juotto on tapahtunut pakottamallakin. Varsinkin kun kyseessä on ollut lääkejuoman juotto.

 

Toivottavasti Verneri pian paranee ja pääsee päiväkotiin. Mummo on kyllä luvannut loppu viikon poikaa tarvittaessa hoidella, jotta pääsen töihin.

Verneri on jostain oppinut käsien taputtamisen. Siinähän ei sinänsä mitään kummallista ole, mutta poijan tapa käyttää taputtamista hymyilyttää. Aina kun Verneri tekee jotain oikein, esim. laittaa astianpesukoneen päälle, vie roskan roskiin, laittaa mehumukin jääkaappiin, poika taputtaa itselleen. Ihan aina ei ole lapsella tiedossa, oliko joku juttu oikein vai ei. Silloin pitää myös varalta taputtaa. Itselleen tottakai.

 

Kaupassa Verneri nostelee ostoskärrystä ostoksia yksitellen kassahihnalle. Jokaisen jugurttipurkin ja leipäpaketin jälkeen seuraa aplodit itselle. Eli aika monta kertaa yhden kauppakäynnin aikana. Eilen kävimme myös täydennysostoksilla Päivärinteen mummolan viereisessä kaupassa. Verneri sai työntää lasten ostoskärryjä. Jotenkin me löydettiin leluhyllylle. Siellä oli monta mukavaa leikkua. Yksi auto sieltä valittiin ja laitettiin kärryyn. Se ei Vernerille riittänyt. Vielä piti kärryyn tiputtaa vaaleanpunainen My Little Pony. Arvaattekin, mitä sen jälkeen seurasi.. Taputukset tietty. Kaikesta huolimatta poni sai jäädä kauppaan.

 

 

Sääntöjen vastaisesti meillä on ollut tänään siivouspäivä. Ehkäpä anopin kyläily oli siihen perimmäinen syy. Jannen äiti tulee Vernerille iltaseuraksi, kun Jannen kanssa käymme elokuvissa katsomassa Tummien perhosten kodin. Täytyykin alkaa etsiskelemään vaatteita jne.

Kirjoittaminen on taas jäänyt. Korjataan tilannetta hetki. Janne kotiutuu kohta hampurilaisten kanssa. Aurajuustohampurilainen juustolla ja ananaksella.  Kenenhän idea se olikaan.. Hyi minua.

 

Aloitin tällä viikolla työt. Maaliskuun loppuun teen kolmea päivää viikossa. Oikeastaan se on hyvä ratkaisu. Viikolle sattuu parhaimmillaan kaksi vapaapäivää, joista toisen voin olla Vernerin kanssa, toisen tehdä koulutehtäviä. Niitä nyt riittääkin. Aikataulutin näytöt suhteellisen lyhyelle ajanjaksolle.

 

Töissä on ollut kivaa. Alkuun kaikki tuntui olevan hukassa. Paitsi maalit. Toisena päivänä koneen aukominen meni ihan itsestään. Lähetteidenkin teko kai onnistui.. Ja asiakkaiden palveleminen. Kauheaa asiakastungosta ei vielä ole. Ehtiipähän rauhassa järjestellä paikkoja, suunnitella naisteniltaa ja koulujuttuja.

 

Viime viikolla olin neljä päivää Espoossa koulussa. Etukäteen jännäsin sitä kovasti. Lähinnä ikävän tunnetta molempiin miehiini, isompaan ja pienempään. Hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Opiskelu oli mielenkiintoista, opettajat loistavia. Jopa matematiikka oli mukavaa. Kaksi päivää opiskelimme kaupallista puolta, loput kaksi päivää meni sisustusarkkitehtirouvan hoivissa. Sisustimme kuutioita tapeteilla, kaakeleilla, maaleilla, matoilla ja laminaateilla. Värioppi oli teemana. 

 

Ryhmässämme on 13 naista. Kaksi pohjoisesta, loput etelämpää. Kaikki Rautian tai K-Raudan sisustusmyyjiä. Kaikki ihmiset ovat loistotyyppejä. Siinäpä yksi syy ajan nopealle kulumiselle.

 

Hampurilaiset tulivat. Eikus syömään..

Sunnuntaiaamu alkoi yhdeksältä. Eilisen Muumishown hiukan sotkettua aikatauluja Verneri nukkui onneksemme normaalia pidempään. Kerrankin jaksoi koko perhe nousta samaan aikaan ylös. Tai jos oikein tarkkaan muistelen, niin taisipa Janne ehtiä keittää Vernerille ja minulle puuron.. Sen pienen hetken siis vielä köllin.

 

Aamupalan ja muiden tuttujen kuvioiden jälkeen lähdettiin ulos. Poika rattaisiin ja lenkille. Nykyisin poijan saaminen kärryihin ilman huutoa on saavutus. Tänäänkään ei huudolta ja rimpuilulta vältytty. Onneksi Verneri lopettaa taistelunsa heti, kun näkee jotain mielenkiintoista kuten naapurin koiran tai traktorin peräkärryn.

 

Lenkki oli totuttua pidempi. Aikaa siihen kului 50 minuuttia, kaloreita hiukan enemmän.. Sain Jannenkin houkuteltua kokeilemaan ensimmäistä kertaa sykemittariaan. Siinä sitten sykkeitä koko matka vertailtiin. Koskaan ei olla Jannen kanssa niin lujaa kävelty. Tästä tehdään vielä tapa. Kahdesti viikossa.

 

Jauhelihakeiton jälkeen kello olikin jo puoli kaksi. Aika myöhäinen päiväuniaika. Tomerana Verneri haki sängystään unirääpyn sekä tutin ja juoksi meidän vanhusten sänkyyn pötkölleen. Se oli merkki minulle. "Äiti tuu nukkuun mun viereen." Sanojahan ei ole vielä poijalla käytössä. Päikkärithän käy mulle aina. Ei paljoa tarvitse houkutella.

 

Puolitoista tuntia nukahdettiin Vernerin kanssa viekukkain. Ehkä heräsimme liian aikaisin, kun Janne sai osakseen molemmilta pienoista kiukkua.. Onneksi se meni ohi nopeasti eikä siirtymä auton kyytiin vienyt kuin puoli tuntia. Iltapäiväksi oltiin sovittu kyläily Vernerin isomummun luo Liminkaan.

 

Isomummu oli mielissään poijan kyläilystä. Niin oli poikakin. Keksit, pulla, jätski ja kakku maistuivat useampaan otteeseen. Myös isomummon kutomat villasukat olivat Verneristä kivat. Puhumattakaan muovikippokaapista ja ikivanhasta kahvimyllystä. Melkoisen sotkun sai Verneri aikaan..

 

Käytiin eilen koko porukalla katsomassa Muumi Jääsatu 2008. Edes pienesti pileen menneet päikkärit eivät iltaa häirinneet. Verneri oli isosti ihmeissään suuresta jäähallista, valtaisasta ihmismäärästä, liikkuvista valoista.. Oikeastaan kaikesta, mitä halli piti sisällään.

 

Hiljaa poika seurasi esityksen molemmat näytökset. Eikä edes väliajalla tehnyt tiukkaa syödä banaania viereisten lapsien haukkoessa hot dogeja. Näytöksen loputtua ja viimeisten Muumien poistuttua jäältä Verneri pyöritteli tuttuun tapaan kättään tarkoittaen jään olevan tyhjä. Ja olihan se. Tyhjä Muumeista.

 

 

 

 

Tänään aamulla ei oikein nukuttanut. Minua hiukan jännitti poijan päiväkotipäivä. Eilen käytiin hiukan tutustumassa kavereihin ja kuvioihin. Hyvinhän se tutustuminen meni. Poika leikki kiltisti muiden lasten kanssa.

 

Tänään vein Vernerin kahdeksaksi päiväkotiin. Ei ehtinyt poika edes äidille vilkuttaa, saati itkeä perään. Hän kun sai eteensä murolaitasen hilloineen, niin kaikki muu unohtui. Verneri jäi siis rauhassa syömään, kun minä lähdin.

 

Kotiin en uskaltanut mennä. Kävin kuntosalilla, työpaikalla ja Katrilla kylässä. Oli muuta tekemistä kuin koko ajan pohtia, miten pikku ukko hoidossa pärjää.. Vaikka kyllähän se mielessä aikalailla koko ajan oli..

 

Yhdeltätoista menin Verneriä hakemaan. Olivat siihen mennessä ehtineet jo leikkiä, ulkoilla, tanssia ja syödä. Iloisesti nauraen Verneri juoksi minua vastaan. Ja suoraan syliin tietenkin.

 

Hyvin oli aamupäivä päiväkodissa ukolta sujunut. Yhtään itkua ei ollut tullut. Reippaaksi, sosiaaliseksi ja iloiseksi Verneriä kehuivat. Poika oli leikkinyt kavereiden kanssa, kuunnellut musiikkia onnellisena, vähän tanssinutkin.

 

Olipa siellä Sara-tytön kanssa kahdestaan pikku tuoleilla pikku pöydän ääressä kuunnellut musiikkiakin. Sara oli kysynyt siinä sitten Verneriltä: "Mikä sinun nimi on?". Verneri oli katsellut tyttöä ja hymyillyt. Sara oli toistanut kysymyksensä ja Vernerin reaktio oli pysynyt samanlaisena. Sitten Sara oli kysynyt: "Kuulitko sinä? Mikä sinun nimi on?". Oli jäänyt haluttu vastaus jälleen saamatta.

 

Ruokakärryjen saapuessa oli Verneri kotoisaan tapaan alkanut nauraa rätkättämään, hihkumaan onnesta. Jee, ruokaa! Hoitajia oli poijan nauramiset hymyilyttänyt. Ketäpä ei.. :)

 

Maanantaina Verneri saakin olla pidempään hoidossa. Ihan päiväunille ja välipalaan asti. Katrin kanssa taidetaan käydä siinä välissä kaupungissa vähän shoppailemassa..