Tämän päivän olin kotosalla poijan kanssa. Vernerillä nousi keskiviikkona päiväkodissa kuume ja sitä on sitten riittänyt. Labraan ja lääkäriin päästiin heti keskiviikkona. Korvatulehdushan siellä todettiin. Lääkäri määräsi lääkettä. Sitä ollaan syöty täysi kolmen päivän kuuri ja lisäksi Pandolia ja Buranaa vuorotellen neljän tunnin välein. Lääkkeen avulla kuume on pysynyt suht kurissa, jopa alle 39 asteen. Tänään kuumelääkkeet eivät ole tepsineet neljää tuntia ja kuume on hiponut 40 astetta välillä ylikin. Korkealla se oli jo keskiviikkonakin kyllä, yli 40. Eihän se sama ole lapsella kuin aikuisella, mutta pitäisihän senkin joskus laskea..

 

Tänään saatiin ilta-aika yksityiselle lääkärille Ouluun. Saldona uusi tehokkaampi ja pidempi lääkekuuri korviin. Poijan vasen korva oli märkää täynnä ja kuulemma puhkeamispisteessä. Ensimmäinen lääke ei ollut tehonnut ja siksi kuume on sahannut koko ajan. Toivottavasti lääke tehoaa. Kovassa kuumeessa Verneri on niin reppana pöhnänen. Lääkkeen vaikutuksen alaisena jaksaa kyllä touhuta ja höpöttää. Imuroitiinhan me tänään yhdessä koko talo. Minä oikealla edeltä, poika toisella suuttimella perässä.

 

Nyt Verneri on ehkä alkanut muodostamaan enemmän sanoja ja kahden sanan lauseita. Sana ehkä siksi, kun sanat eivät ole vielä täysin selviä. Kukka äiti, kakka äiti, koira haukku, tuossa jne. Tänään Ouluun ajettaessa edessä ajoi rekka-auto. Siitä poika sanoi pappa auto. Kaikki rekat ja kuormurit tulevat varmaan olemaan papan autoja ;)

 

Eilisen olin töissä Jannen äidin hoitaessa Verneriä. Naisteniltaa valmisteltiin koko päivä ja itse tapahtuma alkoi klo 18.30. Vieraita saapui arviolta 130. Se on pienelle kylälle iso määrä. Alkuperäinen rajamme oli 120, jota nostettiin kymmenellä. Loppupeleissä kukaan ei tiedä lopullista kävijämäärää, kun ilmoittautumisia tuli vielä ilmoittautumisajan umpeuduttua puhelimen vastaajaan. Monelle kyselijälle piti sanoa illan olevan täynnä.

 

Eroa viimevuotiseen tapahtumaan olivat työnäytökset. Tällä kertaa paikalla oli Tikkurilan esittelijä näyttämässä, miten Tunto ja Taika toimivat. Keskolta oli tapettiesittelijä, joka ei asiakkailta ehtinyt malliseinää tapetoida. Oma muurarimme muurasi Art Stonella hienon malliseinän. Lisäksi paikalla oli sisustusartesaaneja, edustajia, pankkilaisia tarjoamassa omia palveluitaan sekä omat talomyyjämme ja asennuspalvelun vetäjä. Pihasuunnitteluun antoi vinkkejä paikallinen pihasuunnittelija. Hän myös istutti kesäkukkia kenenkäs muun kuin minun ruukkuihin. Saimpas samalla kätevästi hienot istutukset.

 

Vielä pitäisi kaksi näyttöä naisteillasta kouluun tehdä. Ensin suunnitteluvaiheesta, sitten toteutuksesta. Itsellänihän nämä kaksi asiaa meni lähes koko ajan käsikädessä, joten jotain sovelluksia joutu paperiversioon auttamatta tekemään. On vaan koko koulu jäänyt kaiken muun kiireen tähden hiukan taka-alalle. Ensi viikolla on aloitettava taas kunnon rutistus, jotta saisin näytöt alta pois.

Tänään se taas nousi pintaan, kun ajelimme isomummulasta kotiin. Haave kuvata vanhoja, hylättyjä, autioita taloja. Ne vain jaksavat minua kiinnostaa. Tarinan kanssa olisi vielä parempi, mutta vaatisi aika paljon työtä sellainen. Kameraksi ei kuulemma kelpaisi nykyinen laite. Ehkä sellaisen paremman joskus hankinkin ja alan mielihaluani toteuttamaan. Tai sitten se jää vain haaveeksi.

Lämmintä on ollut muutaman päivän muuallakin kuin untuvapeiton alla. Tänään lämpömittarin lukema kohosi varjossa parhaimmillaan 24,5 asteeseen. Harvinaista herkkua näin vapun aikoihin tälläiset kelit. Aurinko yhdistettynä hellelukemiin on saanut jopa minutkin virkistymään ;) Puutarhakalusteita olen Tehopessyt, hionut ja tälle päivää kertaalleen käsitellyt. Janne oli kaverina jonkin verran. Ihanaa pintaa sai aikaiseksi Tikkurilan uutuustuottella nimeltä Ulkovaha, sävynä saksanpähkinä. Jospa se olisi öljyjä kestävämpi. Mutta takuulla sitä tuotetta suosittelen muillekin.

 

Tänään käytiin jälleen kaupungissa. Nyt oli koko pieni perhe mukana. Reissun pääsyy oli Vernerin kenkäpula. Kahdet kivat kengät poijalle löydettiin ja muutamat shortsit. Uusi aurinkovarjo ostettiin myös. Edellinen on muutaman vuoden käytössä haalistunut rumaksi. Ennen kotiinlähtöä käytiin syömässä Amarillossa. Nämä ravintolasyömiset pikkasen jänskättävät, kun Verneri on mukana. Tällä kertaa jännitys oli turhaa. Poika söi lihapullia ja ranskalaisia todella hyvin, eikä pitkä odotus ruuan tilaamisen ja pöytään saapumisen välillä aiheuttanut pahempaa kohtausta. Huomenna luultavasti ravintolaruokaa kokeillaan uudestaan, kun käymme Vernerin isomummulla kylässä. Alustavasti sovimme, että käymme Limingan paikallisessa ravintolassa syömässä äitienpäivälounaan vähän etukäteen.

 

Mikko ja Virve kävivät eilen kylässä. Miehet paistoivat ensimmäiset piffit ja makkarat uudella kaasugrillillä. Pientä opiskelua vaatii vielä muutos hiiligrillin käytöstä kaasugrilliin.. Pihvit eivät olleet ihan niin ihania kuin olisivat voineet olla. Tai ehkä se vika olikin rouvan valitsemassa lihassa.. Paljon mahdollista. Naapurista tuli pikku vieras Milla (5 v) sopivasti ruoka-aikaan leikkimään Vernerin kanssa hiekkalaatikolle. Verneri sai samalla neitiseuraa ruokapöytään. Siitähän pikku mies oli mielissään. Kuten myös leikkikaverista.

 

Vappupäivänä heräämisen ja aamutohinoiden jälkeen ajeltiin kylälle ensin jonottamaan jätskejä ja sitten odottelemaan perinteistä moottoripyöräkulkuetta saapuvaksi. Oli siinä Vernerillä ihmettelemistä, kun pyörät alkoivat lipua kylälle. 1000 ei varmaan ole kaukainen veikkaus kulkueeseen osallistuneista pyöräilijöistä. Poika seurasi hiljaa ja tarkasti koko kulkueen ohiajon. Sitten iskikin väsykiukku.

 

Pikku pikku päikkärit Verner ehti ottaa automatkalla Iitu-tätin ja Mauri-kummituksen luo. Perille päästyämme ei uni poijalla enää jatkunut. Oli paljon muuta mielenkiintoisempaa touhuttavaa. Iitu oli loihtinut ruuaksi ihanaa risottoa. Ihan oikeaa sellaista. Ruuan ja kahvien jälkeen lähdimme pihalle katsastamaan Maurin uuden mönkijän. Siitäkös Verneri oli haltioissaan. Hiekkalaatikkoreissun jälkeen poika pääsi jopa liikkuvan mönkijän kyytiin. Se oli Verneristä mukavaa, ääneen nauroi melkein koko matkan.