Verneri herätti minut vähän ennen puolta kasia. Nykyään herätys tapahtuu niin, että poika aukoo itse huoneensa oven ja tulee vetämään minut kädestä sängystä ylös. Poka esittelee taitoaan mielellään. Ihme kyllä siitä ei ole ollut mitään harmia esimerkiksi iltaisin nukkumaan menon aikaan. Poika jää nukkumaan niin kuin ennenkin.

 

Lauantaina käytiin vilkkaan työpäivän jälkeen Jannen kanssa shoppailemassa Kodin ykkösessä ja Kärkkäisellä. Koko reissu oli Jannen idea shoppailuineen kaikkineen! Verner oli sen aikaa Rinteen mummolassa hoidossa. Eipä kaupoista mitään erikoista löytynyt. Joitain keittiötarvikkeita, ilmapalloja ja Vekkulalle pipo sekä hanskat. Aika säälittävä saldo. Tai olisihan Marimekolla ollut kiva laukku ja Intersportilla hieno 12" pyörä.. Ferrari oli pyörän merkki ja hinta 299 €. Sinne siis jäi. Samoin laukku. Se pitää hakea joskus ihan itsekseen. Kauppakierrosten jälkeen ajettiin vielä torinrantaa syömään kesän ensimmäiset tötteröt.

 

Sunnuntaina lähdin sittenkin työporukan kanssa keilaamaan ja syömään. Mukavaahan siellä oli. Ruokakin oli todella hyvää. Sen reissun jälkeen vietiin punainen auto korjaamolle rekkulakäynnille. Tänään pitäisi lämmönsäätönappuloiden vaijerit muuttaa oikeille paikoilleen. Jospa se sitten olisi siinä.. Lenkkipäivä siis töihin. Että eikus hiukset saparolle, poika kärryihin ja menoksi!

 

 

Iltavuoro vaihtui lennosta. Karkasin työpalaverista sen kestettyä viisi minuuttia päästämään Jannen pelaamaan sulkapalloa. Palaveria ennen meillä oli tunnin mittainen rahoituskoulutus. Hyödyllistä asiaa, mutta kolmen viikon iltaputki, vaikkakin vasta puolessa välissä, alkaa jo vähitellen riittämään. Toivottavasti ensi listassa on enemmän aamuvuoroja.. Sunnuntaina olisi vielä työpaikan virkistysreissu. Mukava olisi mennä, mutta tuntuu pöhköltä olla taas pois kotoa. Viime viikollakin meni töiden jälkeen kaksi iltaa peräkkäin työpaikalla. Ehkä hiukan liikaa näin yhteen putkeen, vaikka hyödyllisen asian tähden molemmat.

 

Eiliset lastenvaatekutsut meni kai kivasti, vaikka itse olinkin koko päivän pienoisessa pöhnässä. Flunssa verotti jaksamista entisestään eikä olotila ollut paras mahdollinen. Tänään alkoi sekin tauti jo kait helpottaa. Nenä vuotaa murto-osan siitä, mitä se oli muutama päivä sitten ja kurkku on vielä jonkin verran kipeä. Voiton puolella kuitenkin. Nielunäytteen tulos oli negatiivinen. Jotain muuta kuin angiinaa siis käsitin.

 

Vaatekutsuille kutsutuista kaikki eivät päässeet paikalle, mutta väkeä oli silti mukavasti. Syödä olisivat saaneet enemmän, ettei itse kaikkea tarvitsisi ;) Rääppiäistenkin pito menisi väkisellä viikonlopulle eikä silloin enää olisi mitään rääpittävää. Miehiäkin oli mukana kaksi, omani ja Katrin. Hyvin näyttivät viihtyvän.

 

Vekkulalle tilasin Kirahveja-paidan ja punaiset polvihousut. Mummo tilasi poijalle ensin Paljon pitkiä satuloita-paidan, joka oli valitettavasti loppunut. Tilalle valitsin Asuntovaunuja-paidan. Ennestään Me&I:n valikoimasta meiltä löytyy oranssit polvihousut, Virnisteleviä sammakoita-paita sekä ruskea Rottakarkkipaita ja -hattu. Ihania kaikki. Itselleni sain luvan tilata ensi kuussa myös jotain kivaa.. Vihreää ja valkoista.

 

Tekisi kovasi mieli saada kotiin jotain uutta ja raikasta. Edes verhot. Töihin on tullut paljon uusia ihania tapettimalleja, joita selatessa vilisee jokainen huone vuorollaan silmissä. No ei me nyt tapetteja laiteta uusiksi. Ehkä verhoista olisi hyvä aloittaa. Huonekaluihinkaan ei kannata nyt satsata. Keittiön pöytä on enää ainoana irtokalusteena uusittavien listalla, mutta sen totetutus menee vielä muutaman vuoden päähän ihan käytännön syistä. Keittiön kiinteät kalusteet voisin laittaa vaikka heti vaihtoon, samoin kaikki talon laatat (lukuunottamatta ykkösvessaa). Saahan sitä haaveilla. Toisaalta vedettömässä ja pölyävässä kodissa ei voisi tällä kokoonpanolla asua. Mutta eikö ne telkkarinkin keittiöremontit toteudu viikon, parin ulkomaanmatkan aikana. Kai ne keittiöfirmat matkatkin kustantavat.

 

Ihana, kun tälle kylälle on avattu kaksi uutta erikoisliikettä, leipomo ja kauneushoitola. Molempiin kävin eilen tutustumassa. Ensimmäisestä tarttui mukaani ohraleipä ja keksejä, toisesta meikkejä. Ehkä kuumakivihieronta tai joku muu hoito tulee vielä kokeiltua. Hienoa, että yrittäjät rohkenevat yrittää. Toivottavasti kuntalaiset ymmärtävät sitä myös arvostaa.

 

Nyt keittiön siivoukseen ja odottelemaan sulkapalloilijaa.

 

 

 

 

Verneri katselee lastenohjelmia ja mutustaa paahtoleipää. Aurinko paistaa ulkona. Vien Vekkulan kasiksi päiväkotiin. Sitten aloitan siivoamisen ja leipomisen. Illalla on Me & I-lastenvaatekutsut. Vieraita tulossa muutamia. Tarkka määrä selvinnee klo 18.00. Ihania vaatteita. Pari paitaa olen Vernerille jo aiemmin sieltä ostanut. Tänään taitaa tulla lisätilaus..

 

Eilen käytiin Rakentajamessuilla. Eihän siellä taaskaan mitään uutta ollut. Monta ilmalämpöpumppufirmaa, liian vähän sisustusta. Joka vuosi siellä on silti käytävä. Systeri oli Starkin osastolla esittelemässä Kirjovärin maaleja, vai liekkö niillä hienouksilla joku toinen nimi? Omat ostokset löytyivät melkein viimeiseltä pöydältä. Visapajan hienot puusta valmistetut pannunalusta, uunivuoan laskutaso ja kahvimitta ostettiin. Janne jaksaa ihmetellä, miksi haluan käydä messuilla joka vuosi. Tänä vuonna hän yritti jo hiukan pistää vastaan, mutta lähti lopulta mukaan. Joku juttu siinä on. Messuilla olen käynyt niin monena vuonna. Ja onhan siellä tuttujakin. Silloin tällöin jopa jotain uutta ja mielenkiintoistakin. Ja löytyihän hallin pihalta tuoreita iiläisen leipomon leipiä.

 

Nyt poijalle vaatetta päälle ja menoksi. Kello tikittää..

Reilu kuukausi on jälleen pompsahtanut aikaa eteen päin viime käynnistä täällä. Väliin on jäänyt monta tarinaa ja tapahtumaa.

 

Nyt mennään tässä. Viikot täyttyvät töistä. Ainakin se siltä tuntuu, kun putkeen on saanut useamman iltaviikon tehdä. Illalla ei oikein ehdi muuta kuin Vernerin kanssa hetken touhuta ja löhötä Jannen kanssa sohvalla. Että sellaista elämää. Töiden lisäksi on vielä ollut melkoisesti muuta pakollista iltaohjelmaa. Palaveria, koulutusta, ratsastusta. Siinähän menikin jo kolme iltaa niin, ettei ehtinyt pikku ukkoa yöunille olla silittelemässä. Jospa tämä kiire ja väsymys hellittäisi. Ei edes ihanan keväiset ilmat jaksa piristää. Päinvastoin. Sitä kun tietää, että nyt pitäisi olla pirteä ja reipas ja innokas, niin se se vasta lamaannuttaa. Jaksaa vielä vähemmän.

 

Tähän hetkellisesti (siitä kyllä pidän huolen) todella tasaiseen vaiheeseen sisältyy kuitenkin paljon ihania hetkiä, hymyjä. Milloin Verneri huutelee isolla äänellä äittii, milloin Janne siivoaa keittiötä. Vekkulan sanavarasto ei ole kasvanut pieneen hetkeen. Tällä hetkellä selvät sanat ovat kukka, kakka, pappa, isi (ihhi) ja äiti. Joitain uniikkeja lipsahduksia poijalta pääsee suusta harvemmin kuten tyhjä ja äiti tuli.

 

Päiväkoteilu on mennyt loistavasti. Verneri viihtyy ja sehän riittää. Joka aamu poika lähtee mielellään hoitoon. Jopa niinä aamuina, kun Verneri on pitänyt herättää, on poijan silmät kirkastuneet ja suu auennut innostuksesta kuullessaan hoitoon lähdöstä. Syömiset ovat poijalla jääneet päiväkodissa vähemmälle lukuunottamatta aamupuuroa, välipalapullia ja -jätskiä seka uunimakkaraa ja pottumuussia. Oikeita miesten ruokia siis. Onneksi kotona ruoka iltapäivällä uppoaa hyvään tahtiin. Päiväunet senkun pitenevät. Tällä viikolla kolme tuntia on mennyt rikki useampana päivänä. Ihmekkös iltanukuttelu on ollut hiukan työläämpää.. Elämämme ensimmäisessä vanheimpanillassakin pääsimme jo käymään. Oli mukava kuulla juttua pikkuisista. Lisää tarinoita on luvassa varhaiskasvatuskeskustelussa, johon saimme ajan ensi kuulle.

 

Pari, kolme viikkoa päiväkotikyyti on ollut yhtä kärryilyä. Kiitos ennen pääsiäistä tiltanneen autovanhuksen ja korjaamon miehien, jotka eivät pitäneet mitään kiirettä asian kanssa. Viitisen viikkoa auto seisoskeli korjaamon pihalla ja voitte vain kuvitella, miten se toisinaan kiristi pinnaa.. Hyväähän se lenkkeily tekee, mutta kaikkien menojen ja aikataulujen sovittaminen yhden auton varaan ei ollut helppoa. Keskiviikkona auto vihdoin kotiutui. Kylläpä se tuntuikin hyvältä. Koulutukseen ajaessani huomasin jotain häikkää puhaltimissa (vai mitä lie ovatkaan ne lämmintä ja kylmää puhaltavat laitteet). Kylmällä ja kuumalla sisään änkeytyi lämmintä ilmaa, kylmemmällä jopa kuumempaa kuin lämpimällä. Janne testaili seuraavana aamuna tohottimia työmatkalla ja huomasi korjaamon poikien tehneen jonkin asteisen kämmin. Lämmönsäätönupikasta vaihtui puhalluksen kohde ja puhalluksen kohde nupikasta lämpötila. Vielä siis yksi rekkulakorjaamokäynti ennen uuden auton hankintaa..

 

Ja jotainhan on myytävä, jotta uutta saa. Janne palaa kohta moottoripyörän luovutuksesta uudelle omistajalle. Sinne meni se Suzuki, enää yksi jäljellä. Pyörästä saadut rahat oli kyllä alunperin tarkoitus sijoittaa autokatosvarastoyhdistelmän rakentamiseen eikä uuteen vanhaa uudempaan autoon.