Työpäivä takana. Kiirettäkin muka oli. Ihmiset hakivat maalia, laminaattia. Olen ollut töissä kuin 'viimeistä päivää' jo koko viikon. Ensi keskiviikkona on oikeasti viimeinen päivä. Edessä häämöttää kolmen kuukauden odotettu loma. Jään poijan kanssa kotosalle. Helmikuussa palaan takaisin samaan työpaikkaan. Työt alkavatkin heti neljän päivän koulutusjaksolla Espoossa. Sisustusmyyjä on haviteltava titteli. Välillä muutama päivä etelässä, muutoin töissä ja illat saakin varmasti tehdä tehtäviä. Kuulemma rankka, mutta hyvä koulu. 'Lomalla' käyn muutamia tuotekoulutuksia Oulussa ja yhden Vantaalla. Ettei vaan pääse totuus unohtumaan. Jospa jotain uuttakin sieltä ilmaantuu.

 

Anoppi oli tämän päivän poikaa hoitamassa. Janne kun on ensimmäistä kertaa ylimääräistä työtä tekemässä. Omakotitalon on nauhottanut ja kittaillut. Nyt on urakka nimeltä maalaus menossa. Eiköhän hänkin ajoissa kotiin ehdi. Anoppi ja Verneri olivat pärjänneet mainiosti. Päiväunille ukkeli ei ollut malttanut mennä. Minä äsken pullotin poijan paapaamaan. Pari tuntia kunhan ehtisi/malttaisi nukkua, ettei olisi kauhea känkkis herätessään..

 

Viiden aikaan tulee tyttöjä käymään. Suunnitellaan tallille pikkujoulua kolmen eri tahon kanssa. Katrillia, rekiajelua, talutusratsastusta ja mitä lie muuta kivaa ohjelmaan keksitään. Pannukakun suunnittelin tytöille leipoa. En muuta. Tuovat kuitenkin jotain jokainen. Niin kuin aina.

 

 

Verneri osaa jo kaikenlaista, vaikka sanoja ei vielä suusta tulekaan. Muuta ääntelyä ilmoille kyllä pääsee.

 

Tänään töistä kotiuduttuani poika tuli hetken päästä minun luo vaippaansa pidellen. Tarpeeksi pissaa vaipanvaihtoon oli sanoma.

 

No mistäs niitä vaippoja löytyikään.. Verneri käveli edelläni omaan huoneeseensa, avasi kaapin ja otti oikeanlaisen vaipan. Ensin oli tarttua käsiin kaksi, mutta sen huomattuaan poika asetteli ylimääräisen hienosti takaisin hyllylle.

 

Mitäs sitten tehtiinkään.. Housut pois. Se ei Verneriltä vielä onnistu. Minä autoin. Jalka nousee aina oikealla hetkellä ja vaipanvaihto on helppoa. Yhteistyötä pienen miehen kanssa. Se pistää hymyilyttämään. Verneri ymmärtää niin paljon ja osaa kommunikoida ilman sanoja. Vähitellen olemme oppineet ymmärtämään mitä mikänenkin mm mm tarkoittaa. Äänenpainoilla on väliä.

Ompas ollut kiirusta. Blogi unohtunut ihan kokonaan. Tai sitten kun on sen muistanut, ei ole kone toiminut halutulla tavalla.

 

Verneri vielä nukkuu. Eilinen päivä meni poijan unien osalta ihan mönkään. Aamulla herättiin vasta puoli kymmeneltä. Touhua riitti nälkään asti. Lasagne onneksi pelasti pienen miehen kiukkukohtaukselta. Ruuan jälkeen ejeltiin Päivärinteen mummolaan. Siellä oli tarkoitus Vernerin ja Vernerin äidin nukkua päiväunet. Noh menomatkalla poika otti vartin tirsat. Perillä ei enää väsyttänytkään. Kahvittelun jälkeen yritimme mummon ja papan sänkyyn nukkumaan. Ainut, joka minkään vertaa sai nukuttua, olin minä. Minunkin untani keskeyttivät hetkittäin Vernerin ei niin hellät otteet ja pusut suoraan suulle tutin kanssa ja ilman.

 

Kotimatkalla Veeku jälleen nukahti. Pieni lisäkierros ajeltiin, jotta sai herra edes vähän enemmän unta. Kotiin päästyämme, alkoi huuto. Ei auttanut muuta kuin peitellä poikanen sänkyyn. Ennen seitsemää Janne lapsen herätti. Voi sitä meteliä. Kesken unia reppana nostettiin pois sängystä. Ilta olikin sitten sylittelyä. Vernerin mieli muuttui ja parani vasta siinä vaiheessa, kun yritin häntä unirääpyn viekkuun puolikasin aikaan uudestaan nukkumaan. Parin maitopullollisen jälkeen Verneri käveli tyynenä sylistäni olkkariin. Siitä alkoi virnuilu ja touhuaminen, jota kesti puoli kymmeneen. Olisi kestänyt pidempäänkin, ellemme olisi lapsukaista vasten omaa tahtoaan sänkyyn vieneet.

 

Ei ole aina helppoa unien kanssa. Nukkuminen kuitenkin tärkeää. Huomaahan sen itsestäänkin, jos jostain syystä Tempurille omistettu aika jää liian lyhyeksi.

 

Nyt hiusten kimppuun ja töihin.